tiistai 22. marraskuuta 2016

Pennut ovat syntyneet 20.11

Pentuja syntyi 5 kpl, aivan niinkuin tiineysröntgenen perusteella odotettiinkin. Narttuja syntyi neljä ja uroksia yksi. Olin alunperin kaavaillut jättäväni tästä pentueesta uroksen itselleni, mutta aika näyttää että päädynkö kuitenkin narttuun. Uroksissa kun ei nyt tällä kertaa ole vaihtoehtoja joista valita.

Pentu 1 syntyi 11.50     Narttu      Paino     294 g

Pentu 2 syntyi 12.30     Narttu     Paino      292 g

Pentu 3 syntyi 14.05     Uros        Paino      330 g

Pentu 4 syntyi 16.30     Narttu      Paino      370 g

Pentu 5 syntyi 16.50     Narttu       Paino      325 g

Synnytys sujui hienosti ja Routa hoitaa todella hienosti pentujaan. Pentujen painot ovat lähteneet hyvin nousuun.


.



























torstai 3. marraskuuta 2016

Pentuja tulossa!

Pentuja odotetaan syntyväksi viikolla 47 yhdistelmästä


 Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö "Routa"                            Piggyland's Inigo Jones "Gene"

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI24686/12&R=297  Routa

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER24431/11&R=297 Gene

Routa on melko kova koira, joka ei helpolla hätkähdä.  Miellyttämisen halua siltä hieman puuttuu, mutta ottaa silti hyvin käskyjä vastaan. Routa on harrastanut agia, rallytokoa ja tokoa. Missään lajissa Routa ei ole kuitenkaan kilpaillut. Routa on kulkenut sijoitus kodissa ollessaan omistajansa mukana töissä maatalouslomitus hommissa ja tehnyt avustavia hommia nautakarjan parissa.

Gene on upea uros, jolla on miellyttämisen halua. Gene tulee erittäin hyvin toimeen toisten koirien, myös urosten kanssa. Gene harrastaa agilityä ja on myös kisannut siinä ykkösluokassa. Gene on helppo koira arjessa, joka ei turhasta stressaile tai vöyhötä. Erittäin järkevä kaveri.


Pennuille etsin harrastavia koteja.

Lisätiedot sähköpostilla vuohitallin@gmail.com

Tai soittamalla 050 3530702 (teen vuorotyötä ja olen huonosti puhelimella tavoitettavissa, yritä sinnikkäästi soitella)



Uutistulva

Ei ole minusta bloggaajaksi ei... Nyt olisi vaikka mitä kerrottavaa, kun on ollut luvattoman pitkä tauko kirjoittelussa.

Surulliset uutiset ensin.

Olemme joutuneet luopumaan Nitasta. Nita sai kouristelukohtauksen, jota ei saatu loppumaan eläinlääkärissä, ennenkuin oli liian myöhäistä. Peruuttamattomia vaurioita näytti tulleen. Laitoin Nitan avattavaksi. Mitään selittävää syytä ei kouristelulle löytynyt, mutta avaus vahvisti lopetuspäätöksen olleen oikea. Aivot olivat ehtineet vaurioitua. Nita ehti onneksi elää kuitenkin suhteellisen pitkän elämän ( 9.5 vuotta ) melko terveenä ja toivottavasti onnellisena.

Myös Veki on lopetettu sitten viimeisten päivitysten. Veki oli noin 12.5-vuotias, kun tein lopetuspäätöksen. Vekillä oli vaivaa kyynärissä viimeisen vuoden aikana ja sitä lääkittiin carthrophen pistoksilla. Tämä ei ollut kuitenkaan lopetuksen syy, vaan Veki ikäänkuin sokeutui yhtäkkisesti. Silmät harhailivat, eikä katse kohdistunut. Kuitenkin vielä matkalla eläinlääkäriin Veki vanhaan tapaansa jahtasi valoja auton kontissa. Laitoin myös Vekin avattavaksi ja näihin kummallisiin silmäoireisiin löytyi selitys. Melanooma silmissä, joka oli mahdollisesti levinnyt silmän hermoihin. Onnkesi silmät eivät ilmeisesti kuitenkaan olleet ehtineet kipuilla merkittävästi.

Sitten parempiin uutisiin.

Nitan lopetuksen jälkeen päätin hommata jonkun "kotikoiran" ja päädyin tutustumaan paremmin tuttavan tiinenä olevaan cairnterrieri narttuun. Tälle nartulle syntyneistä pennuista meille sitten kotiutui Tynkä Tynkkynen syksyllä 2015.







Tynkä on toistaiseksi hoitanut ainoan koiran virkaa, kun Sarakin on pakannut reppunsa ja jäänyt asumaan toisen omistajansa Saijan luokse. Tynkä on hoitanut hyvin koiran virkaa ja on lapsellemme tärkeä leikkikaveri.






Meille muutti samoihin aikoihin myös kaksi uutta kiliä, kun vuohilaumakin alkoi käydä melko pienksi.





Bordercollien paikka on ollut avoinna jonkin aikaa. En ole syystä tai toisesta saanut narttuja tiineeksi. Olen myös seuraillut muille tulevia pentueita, mutta sopivaa ei ole vain löytynyt, tai sitten narttu on jäänyt tyhjäksi... Nyt viimein näyttäisi olevan valoa tunnelin päässä. Vuohitallille on viimein tulossa pentue! Sen lisäksi tässä on muitakin verkkoja vesillä.

Ja yksi suuri uutinen on, että Vuohitallin Bordercolliet on myös facebookissa!

torstai 1. toukokuuta 2014

Ei tullut pentuja meille tänä kesänä

Piika jäi valitettavasti tyhjäksi. Tässä nyt mietimme että mitä sitten seuraavaksi. Jos joku kiva uros tässä lähiaikoina löytyy, niin saatamme astuttaa Piikan seuraavaan juoksuun.

Saran pentujen luustotutkimuksi on tässä sadellut erittäin kiitettävästi. Suuri kiitos kaikille, jotka ovat vaivaa nähneet ja tutkituttaneet koiriaan. Koiranetistä löytyy tulokset ja jossain vaiheessa ehkä teemme Saran pennuille oman sivun kotisivuille johon sitten kokoomme tuloksia. Niin Piki (Satukirjan Prinsessa) oli jo käynyt korkkaamassa tokokokeet. Hieno oli tulos, onnea Pikille ja omistajalle.

Jotain pientä treeniäkin tässä on tullut touhuttua ja jotain kuvia siitä...

Vekin kans touhuamista

Vielä se setäkoirakin nakkia seuraa

Sara meinas ihan innostua

Saran pyörittelyä

Maarit neuvo Nitalle, miten hypätään käsirenkaasta




Tää oli se koiratanssin lentokone liike, vai miten se nyt meni...

Matkalaukku seuraamista

Piikan kanssa takaapäin.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Puolivuotis päivitykset

Ei turhan usein ole tullut blogia päivitettyä. Puolustukseni sanon, että meillä töissä on todella kiireistä aina syksyisin. Toisaalta en lupaa että päivitän yhtään useammin blogia kevään aikana, ellei sitten seuraava pentuprojekti satu onnistumaan... Sitten ehkä taas hieman tiheämpää tiedotusta Vuohitallin koirien elämästä.

Ja mitäpä sitä viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut. Jos nyt jotain koitan muistella.

Heppoja uitettiin Hetan kanssa, kun kovin oli lämpöset vedet. Ja vähän tuli ratsasteltuakin Juuso ruunalla. (sekin on jo kohta parikymppinen!)

Hölkyttelyä

Lorvimista

Heta ja Juuso matkalla ulapalle

Loch Ness ?

Ruunan kaa

Alican kans uiskentelua, huom ilmeet...

Alica nautiskeli yksinäänkin uimisesta

Juuso haaveili sukeltajan ammatista

Heta ja Juuso


Meitä kävi treffaamassa Saran ja Pennun pentu Jade (Vuohitallin Tyttö Tähtien Tiellä



Syksyllä pidimme Kokkolassa "pentutreffit" Saran pentujen kanssa. Oli tosi kivaa, kun niin moni pääsi tulemaan! Touhusimme kaikenlaista koiramaista. Otimme verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmällä, rallytokoilimme josta kiitos Gitelle! ja teimmi pieniä jälkiharjoituksia. Oli mukava todeta että koirien kanssa oli selvästi puuhattu ja yhteistyö sujui koirakoilta. Erityisesti mieleen jäi Inka ja Mona. Tässäpä linkki kuviin http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia

Loppuvuoden tapahtumiin kuului parit rally-tokokisatkin. Hyväksyttyjä tuloksia saatii ja kaikilla luonani asuvilla koirillani (Veki Nita ja Sara) on nyt RTK 1 koulutustunnus. Tyttöjen kanssa kävin myös rallytokon avoimen luokan kurssin, joten harrastelu lajin parissa jatkukoon.

Piikan kanssa puuhastelin myös hieman tokon parissa. Parikin tokokurssia käytiin ja pari tokokisaa joista alo 1 tulokset. Piikalla olisi nyt tuloksia tokosta TK 1 verran. Agilityssä Tiina ja Piika ovat nousseet kakkosluokkaan. Piika suoritti hyväksytysti luonnetestin pistein 174 ( laukauskokematon). Samalla Piikasta tuli myös suomen muotovalio.

Piika olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Jos kaikki menee putkeen, niin pennut syntyisivät keväällä. Sulhaseksi Piikalle on valittu Pikkupaimenen Man In Black (Laku). Kävimme Lakua katsomassa jokin aika sitten ja tykästyin kovin tähän herrasmieheen. Tässä pari kuvaa tältä reissulta.
Laku suorastaan palvoi Piikaa ; )

Kyllä se Piikaki vähän pusutteli

Komea poika Laku

Piikan ja Lakun yhteiskuva


Kävin myös Minjan ja Vekin Miska poikaa katsomassa kesällä. Miskastakin (Vuohitallin Amir) on kasvanut kiva uros. Valitettavasti kuvat eivät oikein onnistuneet, kun oli todella hämärä päivä ja vettä tuli...






maanantai 15. heinäkuuta 2013

Vihdoin kesäloma

Kun se kauan odotettu kesäloma viimein alkoi, niin nyt piti ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää blogia. Kaikenlaistahan tässä on ehtinytkin jo tapahtua (koirarintamalla).

Nitan kanssa sitten innostuimme osallistumaan rally-tokokisoihin Jyväskylässä 6.4 ja 7.4. Lauantaina 6.4 saimme radalta yllätykseksemme täydet sata pistettä. Täydet sata pistettä sai myös kouluttajamme Tuire oman koiransa kanssa ja he olivat meitä nopeampia. Niinpä sijoituimme toiseksi viidentoista koirakon joukosta. Sunnuntaina 7.4 Tuire olikin sitten jo siirtynyt avoimeen luokkaan ja voitimme Nitan kanssa oman luokkamme vain 98:lla pisteellä ; ) . Koirakoita oli sunnuntain kokeessa kymmenen. Sunnuntain koe on videoitu ja tässä linkki siihen http://www.youtube.com/watch?v=nyWoQsl-r6k

Kun nyt aiheeseen päästiin, niin tulin sitten ilmoittaneeksi Nitan myös Kuopioon rallytokokisaan 20.4. Vasta ilmottautumisen jälkeen tajusin, että kokeessa olisi sama tuomari kuin aiemmissa kokeissa, joten emme saisi RTK1 koulutustunnusta, jos vaikka sattuisimme hyväksytyn tuloksen saamaan. Tästä suivaantuneena jälki ilmoitin Saran ja Vekin samaan kokeeseen. Olihan meillä siinä viikko aikaa treenata... Veki ja Sara olivat juuri aloittaneet puoliksi rally-tokokurssin, jota ehdin kerran Saran kanssa käymään ennen kisoja. Saraa hieman jännitti maassa olevat kyltit ja liikkeethän pitäisi tehdä suhteellisen lähellä niitä... Veki taas ei tähän päivään mennessä ole oikein syttynyt lajiin... Veki on vähän sitä mieltä että voisitko antaa yhen selvän käskyn ja lopun ajan olla hiljaa... Kuitenkaan seuraa käskyä jonka koirani suunnilleen osaa en halua rally-tokossa juurikaan käyttää, vaikka se välillä lipsahtaakin. Mutta näillä eväillä mentiin kisaan.

Kuopiossa sitten kilpailin Vekillä numerolla 2. Jännitti ihan sikana kun Vekistä ei koskaan tiedä ja tosiaan Vekiä ei kauheesti kiinnosta tuo rally-toko. No alun nuuhkuttelun jälkeen luovimme joten kuten radan läpi. Veki tarttee sellaset kohtuu kovaääniset käskyt hetkittäin ja koska rally-toko on ILOISTA suorittamista, ratkaisin hetkelliset karjumiset sillä, että käskytin koko ajan suhteellisen reippaasti. Oli muuten saletisti päivän kova äänisin rata. Siinä halli raikas kun tehtiin Vekin kaa hommia : ). Ihme ja kumma se rata ilmeisesti meni jokseenkin ilman suurempia kommelluksia läpi. Pisteitä 98/100 ja rata nähtävillä tässä http://www.youtube.com/watch?v=OgLm8zvTs4Q

Nitan kanssa suoritin numerolla 12. Siis tähän rataan en jaksanut keskittyä pätkääkään ja myönnän jopa unohtaneeni radan... Onneksi mulla oli Nita käsissä ja suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Mutta tässä nähdään se että pieni jännitys (tai mun tapauksessa vaikka vähän suurempikin) on vaan hyödyksi. Luotin koiraan niin paljon että aattelin radan olevan vaan ihan läpihuuto juttu. Mutta se kyllä näkyykin radalla. Mutta näitä menee. Pisteitä kuitenkin 96/100. Kauniinpaakin suorittamista on meiltä nähty. Ihan välttämättä ei tarttis koiran päälle astua jne. http://www.youtube.com/watch?v=-1iZ6aT0Aqc

Viimeisenä vuorossa Sara. Odotimme vuoroamme hysteerisenä hallin nurkassa. Rehellisyyden nimissä harvoin olen jännittänyt mitään niin paljon kuin Saran kanssa radan suorittamista tuolloin. Sarakin oli vähän huolestuneen olonen. Onneksi kuitenkin Sara on siitä hyvä, että vaikka itse olisin kuinka paniikissa tahansa, niin Sara suorittaa tehtävänsä niin hyvin kuin osaa, jos vain käskytys on riittävän hyvää. Ja sinä päivänä se sitä ilmeisesti oli, vaikka oma ääneni kohosikin hetkittäin falsettiin ja viimeiselle tehtäväkyltille mennessä ajattelin vain että ei voi olla totta, me ehkä suoriuduttiin radasta ja onko tää tosiaan viimeinen kyltti. Teputtelin siinä hetken lähes paikallani ja Sara handlasi tänkin tilanteen... Lopputuloksena täydet 100/100. Tässä paniikki räpellys http://www.youtube.com/watch?v=ZD_gAhaA7M4

Tää laji jotenkin vaan sopii mulle ja nartuille. Pikkasen voi juonitella ja selittää ja neuvoo saa koiralle niin paljon kuin kerkiää. Tai ainakin tää alokasluokka on ollu kiva... Ehkä me joskus taas innostutaan ja startataan jossain.

Jos jotain mainittavaa, niin Piikakin on ohjastajansa Tiinan kanssa saanut pari nollaa AGI ykkösissä. Nyt ollaan juoksutauolla, mutta syssymällä sitten taas uusia kuvioita harrastusten parissa...

Näyttelyissäkin on ravattu naisporukalla ja kaikkee mahollista arvosanaa haalittu. Mutta jos jotain tarkemmin kertois niin yks viikonloppu meni hienosti. Piikalle saatiin puuttuva serti (yli 2-v sillä ei vielä ollu sertiä tullu) ja samassa näyttelyssä se oli myös ROP.


 Seuraavana päivänä sitten mietiskelin että on se vaan tyhmää kun en saa sitä Saraa kehässä esittämään sellasta liikettä kuin mihin tieden sen pystyvän. Liian pliisusta liikkumisestahan Saraa aina sakotetaan... Sit mä tulin siihen tulokseen, että mä oon vaan huono ohjastaja. Rally-tokossa mun ongelma on että Sara ei meinaa pysyä käsissä, niin näyttelykehässä se raahustaa kuin teurashevonen. Jos kerrankin panostas iten siihen kehässä koiran liikuttamiseen. No sertihän sieltä sitten Saralle pärähti. Vaikka ei ees tukkaa ollu laitettu. Paras narttu kehässä oltiin kolmansia, mutta kun ne kaks eellä olevaa oli vaikka kuinka monen maan valioita, niin eihän niille sertit enää kelpaa.


 Kaikesta tästä innostuneena päädyttiin ottamaan pari vuotta puheena olleet Tuulikki kuvat (Tuulikki pidä huivistasi kii, nyt mennään). Piika kun saapui saksasta työnimellä Tuulikki, ennenkuin sai nykyisen kutsumanimensä.



Ja sitten vielä loppukevennykseksi vuohitallin koirien harrasteet...







sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Saran ja Pennun lapsien pentutapaaminen

Pitkänä perjantaina kun monetkin sattuivat olemaan reissunpäällä ja sopivasti ohikulku matkalla pidimme pentutapaamisen Saviolla. Vaikka tätä nyt hyvissä ajoin aloin valmistelemaan, niin joidenkin asioiden kanssa tuli kiire, kuten Savion lavan kahvion vuokraamisen hoitamisen kanssa, mutta onneksi eräs setä hyvinkin lyhyellä varotusajalla tuli avaamaan ovet jne. Meidän pihassa kun tuota lunta on ihan riittämiin, niin eipä oikein olisi vieraitten autot siihen mahtunut.

Paikalle pääsivät Jade (Tyttö Tähtien Tiellä), Piki (Satukirjan Prinsessa), Routa (Kahvilan Tuhma Tyttö) ja Muusa (Hankotien Liftari). Paikalla olleet nyt jo vuoden ikäiset pentuset valokuvattiin jäällä. Kiitokset Sannille homman hoitamisesta. Tämän jälkeen kahviteltiin ja jutusteltiin. Lopuksi päästimme koko lauman kera Saran ja Nitan kirmaamaan jäälle. Hienosti kaikki tulivat keskenään toimeen, vaikka hihnoissa pientä pärräämistä joillakin tytöillä oli ollut keskenään.

Tässäpä kuvia naikkosista   http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/Muita+koiria/Vuohitallin+bordercollieita,+Saviolla+29.3.13/

Muista kuulumisista sen verran, että Nitan kanssa suoritettiin rallytoko-kurssi ja läpäistiin loppukoekkin. Tiedä vaikka joku päivä kävisimme ko lajin kokeessakin. Saran kanssa olemme tokon avoimen luokan kurssilla.