Puolivuotis päivitykset

Ei turhan usein ole tullut blogia päivitettyä. Puolustukseni sanon, että meillä töissä on todella kiireistä aina syksyisin. Toisaalta en lupaa että päivitän yhtään useammin blogia kevään aikana, ellei sitten seuraava pentuprojekti satu onnistumaan... Sitten ehkä taas hieman tiheämpää tiedotusta Vuohitallin koirien elämästä.

Ja mitäpä sitä viimeiseen puoleen vuoteen on mahtunut. Jos nyt jotain koitan muistella.

Heppoja uitettiin Hetan kanssa, kun kovin oli lämpöset vedet. Ja vähän tuli ratsasteltuakin Juuso ruunalla. (sekin on jo kohta parikymppinen!)

Hölkyttelyä

Lorvimista

Heta ja Juuso matkalla ulapalle

Loch Ness ?

Ruunan kaa

Alican kans uiskentelua, huom ilmeet...

Alica nautiskeli yksinäänkin uimisesta

Juuso haaveili sukeltajan ammatista

Heta ja Juuso

Meitä kävi treffaamassa Saran ja Pennun pentu Jade (Vuohitallin Tyttö Tähtien Tiellä

Syksyllä pidimme Kokkolassa "pentutreffit" Saran pentujen kanssa. Oli tosi kivaa, kun niin moni pääsi tulemaan! Touhusimme kaikenlaista koiramaista. Otimme verinäytteet Hannes Lohen tutkimusryhmällä, rallytokoilimme josta kiitos Gitelle! ja teimmi pieniä jälkiharjoituksia. Oli mukava todeta että koirien kanssa oli selvästi puuhattu ja yhteistyö sujui koirakoilta. Erityisesti mieleen jäi Inka ja Mona. Tässäpä linkki kuviin http://tiinakarvonen.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvia

Loppuvuoden tapahtumiin kuului parit rally-tokokisatkin. Hyväksyttyjä tuloksia saatii ja kaikilla luonani asuvilla koirillani (Veki Nita ja Sara) on nyt RTK 1 koulutustunnus. Tyttöjen kanssa kävin myös rallytokon avoimen luokan kurssin, joten harrastelu lajin parissa jatkukoon.

Piikan kanssa puuhastelin myös hieman tokon parissa. Parikin tokokurssia käytiin ja pari tokokisaa joista alo 1 tulokset. Piikalla olisi nyt tuloksia tokosta TK 1 verran. Agilityssä Tiina ja Piika ovat nousseet kakkosluokkaan. Piika suoritti hyväksytysti luonnetestin pistein 174 ( laukauskokematon). Samalla Piikasta tuli myös suomen muotovalio.

Piika olisi tarkoitus astuttaa seuraavasta juoksusta. Jos kaikki menee putkeen, niin pennut syntyisivät keväällä. Sulhaseksi Piikalle on valittu Pikkupaimenen Man In Black (Laku). Kävimme Lakua katsomassa jokin aika sitten ja tykästyin kovin tähän herrasmieheen. Tässä pari kuvaa tältä reissulta.

Laku suorastaan palvoi Piikaa ; )

Kyllä se Piikaki vähän pusutteli

Komea poika Laku

Piikan ja Lakun yhteiskuva

Kävin myös Minjan ja Vekin Miska poikaa katsomassa kesällä. Miskastakin (Vuohitallin Amir) on kasvanut kiva uros. Valitettavasti kuvat eivät oikein onnistuneet, kun oli todella hämärä päivä ja vettä tuli...

Vihdoin kesäloma

Kun se kauan odotettu kesäloma viimein alkoi, niin nyt piti ottaa itseään niskasta kiinni ja päivittää blogia. Kaikenlaistahan tässä on ehtinytkin jo tapahtua (koirarintamalla).

Nitan kanssa sitten innostuimme osallistumaan rally-tokokisoihin Jyväskylässä 6.4 ja 7.4. Lauantaina 6.4 saimme radalta yllätykseksemme täydet sata pistettä. Täydet sata pistettä sai myös kouluttajamme Tuire oman koiransa kanssa ja he olivat meitä nopeampia. Niinpä sijoituimme toiseksi viidentoista koirakon joukosta. Sunnuntaina 7.4 Tuire olikin sitten jo siirtynyt avoimeen luokkaan ja voitimme Nitan kanssa oman luokkamme vain 98:lla pisteellä ; ) . Koirakoita oli sunnuntain kokeessa kymmenen. Sunnuntain koe on videoitu ja tässä linkki siihen http://www.youtube.com/watch?v=nyWoQsl-r6k

Kun nyt aiheeseen päästiin, niin tulin sitten ilmoittaneeksi Nitan myös Kuopioon rallytokokisaan 20.4. Vasta ilmottautumisen jälkeen tajusin, että kokeessa olisi sama tuomari kuin aiemmissa kokeissa, joten emme saisi RTK1 koulutustunnusta, jos vaikka sattuisimme hyväksytyn tuloksen saamaan. Tästä suivaantuneena jälki ilmoitin Saran ja Vekin samaan kokeeseen. Olihan meillä siinä viikko aikaa treenata... Veki ja Sara olivat juuri aloittaneet puoliksi rally-tokokurssin, jota ehdin kerran Saran kanssa käymään ennen kisoja. Saraa hieman jännitti maassa olevat kyltit ja liikkeethän pitäisi tehdä suhteellisen lähellä niitä... Veki taas ei tähän päivään mennessä ole oikein syttynyt lajiin... Veki on vähän sitä mieltä että voisitko antaa yhen selvän käskyn ja lopun ajan olla hiljaa... Kuitenkaan seuraa käskyä jonka koirani suunnilleen osaa en halua rally-tokossa juurikaan käyttää, vaikka se välillä lipsahtaakin. Mutta näillä eväillä mentiin kisaan.

Kuopiossa sitten kilpailin Vekillä numerolla 2. Jännitti ihan sikana kun Vekistä ei koskaan tiedä ja tosiaan Vekiä ei kauheesti kiinnosta tuo rally-toko. No alun nuuhkuttelun jälkeen luovimme joten kuten radan läpi. Veki tarttee sellaset kohtuu kovaääniset käskyt hetkittäin ja koska rally-toko on ILOISTA suorittamista, ratkaisin hetkelliset karjumiset sillä, että käskytin koko ajan suhteellisen reippaasti. Oli muuten saletisti päivän kova äänisin rata. Siinä halli raikas kun tehtiin Vekin kaa hommia : ). Ihme ja kumma se rata ilmeisesti meni jokseenkin ilman suurempia kommelluksia läpi. Pisteitä 98/100 ja rata nähtävillä tässä http://www.youtube.com/watch?v=OgLm8zvTs4Q

Nitan kanssa suoritin numerolla 12. Siis tähän rataan en jaksanut keskittyä pätkääkään ja myönnän jopa unohtaneeni radan... Onneksi mulla oli Nita käsissä ja suurempaa vahinkoa ei päässyt tapahtumaan. Mutta tässä nähdään se että pieni jännitys (tai mun tapauksessa vaikka vähän suurempikin) on vaan hyödyksi. Luotin koiraan niin paljon että aattelin radan olevan vaan ihan läpihuuto juttu. Mutta se kyllä näkyykin radalla. Mutta näitä menee. Pisteitä kuitenkin 96/100. Kauniinpaakin suorittamista on meiltä nähty. Ihan välttämättä ei tarttis koiran päälle astua jne. http://www.youtube.com/watch?v=-1iZ6aT0Aqc

Viimeisenä vuorossa Sara. Odotimme vuoroamme hysteerisenä hallin nurkassa. Rehellisyyden nimissä harvoin olen jännittänyt mitään niin paljon kuin Saran kanssa radan suorittamista tuolloin. Sarakin oli vähän huolestuneen olonen. Onneksi kuitenkin Sara on siitä hyvä, että vaikka itse olisin kuinka paniikissa tahansa, niin Sara suorittaa tehtävänsä niin hyvin kuin osaa, jos vain käskytys on riittävän hyvää. Ja sinä päivänä se sitä ilmeisesti oli, vaikka oma ääneni kohosikin hetkittäin falsettiin ja viimeiselle tehtäväkyltille mennessä ajattelin vain että ei voi olla totta, me ehkä suoriuduttiin radasta ja onko tää tosiaan viimeinen kyltti. Teputtelin siinä hetken lähes paikallani ja Sara handlasi tänkin tilanteen... Lopputuloksena täydet 100/100. Tässä paniikki räpellys http://www.youtube.com/watch?v=ZD_gAhaA7M4

Tää laji jotenkin vaan sopii mulle ja nartuille. Pikkasen voi juonitella ja selittää ja neuvoo saa koiralle niin paljon kuin kerkiää. Tai ainakin tää alokasluokka on ollu kiva... Ehkä me joskus taas innostutaan ja startataan jossain.

Jos jotain mainittavaa, niin Piikakin on ohjastajansa Tiinan kanssa saanut pari nollaa AGI ykkösissä. Nyt ollaan juoksutauolla, mutta syssymällä sitten taas uusia kuvioita harrastusten parissa...

Näyttelyissäkin on ravattu naisporukalla ja kaikkee mahollista arvosanaa haalittu. Mutta jos jotain tarkemmin kertois niin yks viikonloppu meni hienosti. Piikalle saatiin puuttuva serti (yli 2-v sillä ei vielä ollu sertiä tullu) ja samassa näyttelyssä se oli myös ROP.

 Seuraavana päivänä sitten mietiskelin että on se vaan tyhmää kun en saa sitä Saraa kehässä esittämään sellasta liikettä kuin mihin tieden sen pystyvän. Liian pliisusta liikkumisestahan Saraa aina sakotetaan... Sit mä tulin siihen tulokseen, että mä oon vaan huono ohjastaja. Rally-tokossa mun ongelma on että Sara ei meinaa pysyä käsissä, niin näyttelykehässä se raahustaa kuin teurashevonen. Jos kerrankin panostas iten siihen kehässä koiran liikuttamiseen. No sertihän sieltä sitten Saralle pärähti. Vaikka ei ees tukkaa ollu laitettu. Paras narttu kehässä oltiin kolmansia, mutta kun ne kaks eellä olevaa oli vaikka kuinka monen maan valioita, niin eihän niille sertit enää kelpaa.

 Kaikesta tästä innostuneena päädyttiin ottamaan pari vuotta puheena olleet Tuulikki kuvat (Tuulikki pidä huivistasi kii, nyt mennään). Piika kun saapui saksasta työnimellä Tuulikki, ennenkuin sai nykyisen kutsumanimensä.

Ja sitten vielä loppukevennykseksi vuohitallin koirien harrasteet...

Saran ja Pennun lapsien pentutapaaminen

Pitkänä perjantaina kun monetkin sattuivat olemaan reissunpäällä ja sopivasti ohikulku matkalla pidimme pentutapaamisen Saviolla. Vaikka tätä nyt hyvissä ajoin aloin valmistelemaan, niin joidenkin asioiden kanssa tuli kiire, kuten Savion lavan kahvion vuokraamisen hoitamisen kanssa, mutta onneksi eräs setä hyvinkin lyhyellä varotusajalla tuli avaamaan ovet jne. Meidän pihassa kun tuota lunta on ihan riittämiin, niin eipä oikein olisi vieraitten autot siihen mahtunut.

Paikalle pääsivät Jade (Tyttö Tähtien Tiellä), Piki (Satukirjan Prinsessa), Routa (Kahvilan Tuhma Tyttö) ja Muusa (Hankotien Liftari). Paikalla olleet nyt jo vuoden ikäiset pentuset valokuvattiin jäällä. Kiitokset Sannille homman hoitamisesta. Tämän jälkeen kahviteltiin ja jutusteltiin. Lopuksi päästimme koko lauman kera Saran ja Nitan kirmaamaan jäälle. Hienosti kaikki tulivat keskenään toimeen, vaikka hihnoissa pientä pärräämistä joillakin tytöillä oli ollut keskenään.

Tässäpä kuvia naikkosista   http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/Muita+koiria/Vuohitallin+bordercollieita,+Saviolla+29.3.13/

Muista kuulumisista sen verran, että Nitan kanssa suoritettiin rallytoko-kurssi ja läpäistiin loppukoekkin. Tiedä vaikka joku päivä kävisimme ko lajin kokeessakin. Saran kanssa olemme tokon avoimen luokan kurssilla.

Puolittainen näyttelyturnee ja muut hässäkät

Niin kivaa kun kaikenlainen reissunaisen elämä onkin, niin enkö tullut kipeäksi sitten kesken kaiken... Mutta ennenkuin mennään asioiden edelle, niin ison Helsingin näyttelyn jälkeen Routa jäi vähänksi aikaa hoitoon minulle, niin pitihän sitä kuvia ottaa, kun kerrankin oli kaikki Vuohitallin koirat olivat koolla. Sen verran taustatietoa, niin kävimme pitkällä lenkillä ennen valokuvaussessiota. Kuinka ollakkaan Veki lähti taasen jonkun riistan perään ja ilmeisesti oli painellut jäälle. Kyllähän jää jo kesti, mutta siellä ilmeisesti oli jään päällä vettä tai jotain, sillä Veki reissulta palatessaan oli ihan jäässä, siis siihen oli jäätynyt jääpaakkuja kiinni. Piti Veki siinä ensin sulatella sitten. Karvaa lähti tupottain jääpuikkojen mukana. Mutta onneksi sitä luonnonvaraa ko koiralla riittää. Mutta kiitos taas Tiinalle, niin tässä muutamia kuvia sarjassamme Vuohitallin koirat heinätallissa.

 Jossakin välissä kävin myös tsekkaamassa Saran varsin komeaksi kasvanutta poikaa Vikkeä. Tässä pari kuvaa Vikestä.

Nyt kun vauhtiin päästiin kuvien kanssa niin tässä sitten Inkastakin uusia kuvia joita vähän aikaa sitten sain. Enemmänkin kivoja kuvia olisi ollut tarjolla, mutta en osannut "pölliä" niitä minulle linkitetystä tiedostosta.

Ja sitten pari kuvaa Sissistä

Tammikuussa kävimme Kajaanissa näyttelyreissulla ja kiitos vaan taasen Tiinan äidille majoituspalvelusta, ruokapalvelusta ja saunasta. Kivaa oli Tiinan ja Miian kanssa. Siinähän se ilta meni tassukarvoja leikatessa...

Kajaanista oli tuloksena

Tintti (Miian koira) avo EH 3
Routa jun EH 4
Piika nuo ERI 2 SA 
Sara avo ERI 3
Nita val ERI 2

Tän reissun jälkeen iski tauti ja seuraavan viikonlopun näyttelyt jäi käymättä mun osalta. Nartut kävi kuitenkin edustamassa itseään. Kiitos siitä Tiinalle, Jannelle ja Nooralle.

Turusta

Piika nuo ERI4
Sara avo EH
Nita val ERI 1 SA

Seuraava reissu olikin sitten puolikuntoisena Lahteen sydänultraan Vekin kanssa. Vekillä kun ei sydän ole ihan rytmissän. Sydänultrassa ei selitävää vikaa (pumppu siis ok itsessään). Ekg:ssä sitten havaittiin katkoksia ja koska sydän on jees, niin tämän aiheuttaa jokin "ulkopuolinen" tekijä. Jatkotutkimuksena pois suljettiin aluksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen häiriöt. Myöhemmin on sitten vielä pois suljettu borrelia (samassa tutkimuksessa poissuljettiin joku muukin punkkitauti ja sydänmato). Todennäköisesti kyseessä on jokin tulehduspohjainen juttu (sydänlihatulehdus). Mutta koska nämä sydämen häiriöt eivät aiheuta Vekille mitään selkeitä oireita, niin annettaan ajan taasen kulua ja katsellaan tilannetta. Keväämmällä tsekataan ekg että onko siihen muutoksia tullut suuntaan tai toiseen.

Yksi projekti tässä oli Saran sterilisaatio. Se tehtiin yhtenä perjantai-iltana. ihan kaikki ei mennyt putkeen, jos silleen lyhyesti haluaa asiasta kertoa. Pitempi kaava on se, että Sara vuoti jonkin verran normaalia enemmän leikkauksen aikana. Lisäksi tippa (jolla myös nukutusaine annosteltiin) sanoi sopimuksensa irti kesken kaiken ja sitä jouduttiin rassaamaan. Sara oli myös munasarjoistaan hyvinkin kipuherkkä ja sille jouduttiin antamaan leikkauksen aikana voimakasta kipulääkettä. Kaikesta tästä selvittiin. Kiitokset leikanneelle eläinlääkärille (joka suostui tuohon aikaan leikkaamaan, jotta pääsin avustamaan omista töistäni) ja Tiinalle joka toimi nukkumattina. Toipuminen on sujunut erittäin hyvin, kun Sara sai vaan mömmöistä päänsä selvitettyä pe ja la välisen yön aikana.

Tässä kai suurin osa viimeaikaisista tapahtumista. No sen vielä voisi mainita, että ollaan Nitan kanssa käyty rallytokoilemassa viime aikoina ja ihan hubaa on ollut...