En enää muistanutkaan kuinka kivaa on ajella itekseen autolla pitempää matkaa. Siis oikeasti kivaa. Mikäs siinä popitellessa ja fiilistellessä. Reissuja kun taas piisailee. Itekseen tosin ajelin vain Routaa hakemaan, mutta eipä se muukaan matkailu kärsimystä ollut, kun oli hyvää seuraa.
Suurin syy kaikelle hässäkälle on se että päätimme lähteä katsomaan "isoa näyttelyä" Helsinkiin. Sinne tuli sitten ilmoiteltua erinäisiä koiria. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin käsikirjoituksessa, auto jolla piti lähteä liikkeelle kävi hieman epäluotettavaksi. Päädyimme sitten huomattavasti pienempään kuljetuskalustoon, joka aihautti tietysti pientä uudelleen järjestelyä. Onneksi on sitten ihmisiä, joita kiinnostaa kulettaa toisten koiria (ja puunata niitä, mikä on mielestäni jo tosi outoa..), että kiitos vaan avusta Saana.
Niinpä sitten päivä ennen suurta matkaa kului näyttelyyn lähteviä Dooriksia kuljetellessa. Nita kaupunkiin, jotta pääsi junailemaan Saanan ja komean miesseuralaisen kanssa kohti Helsinkiä. Sen jälkeen Miian kanssa Roudan vaihto viikko. Puolimatkassa kohdattiin minun huippunavikoinnin tuloksena. Jouduin kyllä loppumatkan ottamaan hieman reippaammin ja suorittamaan pari ohitusta, mutta viiden minuutin tarkkudella oltiin molemmat sovitussa paikassa. Siinä sitten nautimme erittäin runsaat hamppariateriat Shellin tyyliin ja lähdimme sitten taas vastakkaisiin suuntiin ja n. 125 km kotiin.
Muutama tunti unta ja keräilemään loppuja Dooriksia pitkin aamuyötä kyytiin ja nokka kohti Helsinkiä.
Aamulla tietenkin sekin auto jolla piti lähteä alkoi temppuilemaan. Kierrokset eivät nousseet kuin kolmeen tonniin. Pienen kyläkierroksen ja auton sammuttamisen jälkeen alkoi kone kiertämään. Jarruissakin oli jotain pientä sanomista ja niitä onkin sitten laiteltu tässä, mutta koska autoblogista ei kuitenkaan oli kyse, niin ei tämän enenpää sitten tässä...
Pienen alkukankeuden jälkeen matka kuitenkin sujui ihan ok. Perillä sitten oli vähän ruuhkaa parkkihallissa, mutta siitäkin selvittiin pienellä kävelyreisulla, jonka aikana skykennelboxin pyörä irtosi, mikä hieman hankaloitti matkan tekoa, mutta ainahan sitä jotain sattuu. Mutta eiköhän tässä osteta jotain järeämpää kuljetuskalustoa häkeille, kun keritään.
Näyttelypäivä meni kivasti muuten ja paljon katsottavaa oli. Kiva oli nähdä myös paljon tuttuja. Routa oli pentuluokassa ja sai ihan kivan arvostelun, vaikka hiukan olisi leikityttänyt siskolikan kanssa. Piika oli tärpeillään ja takapäästään jumissa ja liikkui melko lyhyellä taka-askeleella. Piikalle tällä kertaa H. Sara yllätti ja sai tälläkertaa ERIn. Nitalle EH.
Päivästä muotoutui melko pitkä, mutta kivastihan se meni hyvässä seurassa! Routa jäikin sitten viikoksi hoitoon ja palailee tänään kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti