perjantai 26. lokakuuta 2012

Näin se elämä etenee

Roki (Kivinen Tie) kävi omistajansa kanssa taasen tokokokeessa ja nyt he nappasivat ykköstuloksen alokasluokasta. Onnea siitä!

Piikan kanssa kävimme mh-luonnekuvauksessa ja hienosti Tiina ja Piika sen suorittivat (siis ennenkaikkea Tiina...jolla oli vähän flunssa)

Roudalle olisi tähän tietoon uusi koti löytynyt toisen borstun kaverina. Routa vielä muutaman viikon asustelee tässä luonani, kunnes uudella omistajalla on vähän lomaa, että on sitten aikaa tutustua paremmin koiran kanssa puolin ja toisin.

Sitten kävimme myös Anjalassa ottamassa luustokuvia nuorisosta. Piikasta lähti viralliset kuvat kennelliittoon ja ihan ok lausunto pitäisi olla tulossa. Routa ja sen sisko Sissi (Katujen Kuningatar) välikuvattiin (lonkat, kyynäret, olat, selkä) ja kumpikin näytti luuston puolesta varsin terveeltä. Täten sijoitan Roudan sinne uuteen kotiinsa(kin), koska ainakin luuston puolesta se vaikuttaisi terveeltä.

Vekillä oli samalla fysioterapeutti, kun jotain jumitusta on ilmennyt kaukokäskyjen s-m ja s-i  vaihdoissa. Käsittelyn jälkeen Veki on varsin tyytyväisenä venytellyt itseään ja näyttäisi huomattavasti letkeämmältä liikkeissään, vaikkakaan mitään kovin pahoja jumeja sillä ei ollut. Kun nyt sitten kerta ell asemalla oltiin, niin otatin verenkuvan Vekistä, kun tuota ikääkin alkaa jo olla. Verikokeissa oli kaikki ok. Samalla kuunneltiin sydän ja siinä yllätykseksi kuului sivuääni (rytmi ei aivan kohdallaan). Mitään oireita Vekillä ei ole ollut ja lenkilläkin on jaksanut hyvin (tehdään välillä kuitenkin 10 km reippaita pyörälenkkejäkin). Joten toistaiseksi sitten vain seuraillaan tilannetta. Jos mitään oireita ei edelleenkään ole, niin uusi kuuntelu muutaman kuukauden päästä ja mietitään sen perusteella sitten jatkoa.

Mutta kiitokset taas Anjalan ell asemalle, Hannu Pajulahdelle avustajineen. Melkein koko päivähän siinä jaloissa taasen pyörittiin sekalaisen koiralauman kanssa. Kiitokset myös fysioterapeutti Mirkalle.


tiistai 9. lokakuuta 2012

Niinpä tässä on taasen pitänyt kiireitä, ettei ole blogiinkaan ehtinyt keskittyä. Tietokone sentään toimii!

Mutta viimeaikaisia tapahtumia. Roki (Vuohitallin Kivinen Tie) kävi luonetestissä Maaningalla ja olin itsekkin paikalla sen katsomassa. Testi meni aivan Rokin näköisesti ja olen todella tyytyväinen tulokseen.

Tässä tulos

Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Roki myös korkkasi kisauran yhdessä Piikan kanssa (Alice Vom Skuddenhof)

Tuloksena Rokille 138,5 p alo 3

ja Piikalle 159,5 p alo 2

Onnea molemmille tuloksista ja kohti uusia kisoja sitten vaan.

Sitten vähän harmillisempiin uutisiin. Sijoituskoirani Roudan (Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö) omistaja sairastui ja tulimme sitten yhdessä sellaiseen tulokseen, että Roudalle olisi parempi hankkia uusi koti. Tässä kun menee kuukausia ennenkuin Roudalle olisi antaa aikaa ja sittenkin on epävarmaa kuinka pajon sen kanssa pystytään puuhailemaan. Perheessä on muitakin Routaa vanhempia koiria, jotka vaativat osansa ajasta ja huomiosta, joten Routa nyt ehkä olisi liikaa tässä yhtälössä. Routa on kuitenkin vielä niin nuori, että vaatii melko paljon aikaa ja huomiota ja toimintaa.

Routa on nyt toistaiseksi minulla, niin ainakin pääsee treeneihin mukaan viikottain ja pitkille lenkeille muitten koirieni kanssa päivittäin. Ja yritän muutoinkin puuhastella sen kanssa mahdollisimman paljon.

Routa etsii siis uutta sijoituskotia, jossa sen kanssa harrastettaisiin ja sille olisi aikaa. Kotiinkaan en sitä halua jättää, koska vielä ei ole uuden koiran aika. Treenaan kuitenkin kaikkia kolmea koiraa, vaikkakin enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Vekikään kun ei vielä ole mikään eläkeläinen, vaan kova metsämies joka satunnaisesti tykkää myös älyllisestä harjoittelusta.

Routa on nyt siis noin puolivuotias ja melko kovapäinen narttu. Ottaa kuitenkin kivasti käskyjä vastaan ja toimii arjessa ihan mukavasti. Treenikentällä on melko häiriöherkkä, mutta lienee kuuluu ikään ja toisekseen minä olen sille kuitenkin melko vieras ihminen. Routa on ahne ja tekee nakin eteen melkein mitä vain. Taistelee lelusta kohtalaisesti, mutta on leikkiessä häiriöherkkä. Leikki koulutusmielessä vaatii harjoitusta rauhallisissa oloissa.