Pitkänä perjantaina kun monetkin sattuivat olemaan reissunpäällä ja sopivasti ohikulku matkalla pidimme pentutapaamisen Saviolla. Vaikka tätä nyt hyvissä ajoin aloin valmistelemaan, niin joidenkin asioiden kanssa tuli kiire, kuten Savion lavan kahvion vuokraamisen hoitamisen kanssa, mutta onneksi eräs setä hyvinkin lyhyellä varotusajalla tuli avaamaan ovet jne. Meidän pihassa kun tuota lunta on ihan riittämiin, niin eipä oikein olisi vieraitten autot siihen mahtunut.
Paikalle pääsivät Jade (Tyttö Tähtien Tiellä), Piki (Satukirjan Prinsessa), Routa (Kahvilan Tuhma Tyttö) ja Muusa (Hankotien Liftari). Paikalla olleet nyt jo vuoden ikäiset pentuset valokuvattiin jäällä. Kiitokset Sannille homman hoitamisesta. Tämän jälkeen kahviteltiin ja jutusteltiin. Lopuksi päästimme koko lauman kera Saran ja Nitan kirmaamaan jäälle. Hienosti kaikki tulivat keskenään toimeen, vaikka hihnoissa pientä pärräämistä joillakin tytöillä oli ollut keskenään.
Tässäpä kuvia naikkosista http://sannimu.kuvat.fi/kuvat/Koirakuvat/Muita+koiria/Vuohitallin+bordercollieita,+Saviolla+29.3.13/
Muista kuulumisista sen verran, että Nitan kanssa suoritettiin rallytoko-kurssi ja läpäistiin loppukoekkin. Tiedä vaikka joku päivä kävisimme ko lajin kokeessakin. Saran kanssa olemme tokon avoimen luokan kurssilla.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
lauantai 9. helmikuuta 2013
Puolittainen näyttelyturnee ja muut hässäkät
Niin kivaa kun kaikenlainen reissunaisen elämä onkin, niin enkö tullut kipeäksi sitten kesken kaiken... Mutta ennenkuin mennään asioiden edelle, niin ison Helsingin näyttelyn jälkeen Routa jäi vähänksi aikaa hoitoon minulle, niin pitihän sitä kuvia ottaa, kun kerrankin oli kaikki Vuohitallin koirat olivat koolla. Sen verran taustatietoa, niin kävimme pitkällä lenkillä ennen valokuvaussessiota. Kuinka ollakkaan Veki lähti taasen jonkun riistan perään ja ilmeisesti oli painellut jäälle. Kyllähän jää jo kesti, mutta siellä ilmeisesti oli jään päällä vettä tai jotain, sillä Veki reissulta palatessaan oli ihan jäässä, siis siihen oli jäätynyt jääpaakkuja kiinni. Piti Veki siinä ensin sulatella sitten. Karvaa lähti tupottain jääpuikkojen mukana. Mutta onneksi sitä luonnonvaraa ko koiralla riittää. Mutta kiitos taas Tiinalle, niin tässä muutamia kuvia sarjassamme Vuohitallin koirat heinätallissa.
Jossakin välissä kävin myös tsekkaamassa Saran varsin komeaksi kasvanutta poikaa Vikkeä. Tässä pari kuvaa Vikestä.
Nyt kun vauhtiin päästiin kuvien kanssa niin tässä sitten Inkastakin uusia kuvia joita vähän aikaa sitten sain. Enemmänkin kivoja kuvia olisi ollut tarjolla, mutta en osannut "pölliä" niitä minulle linkitetystä tiedostosta.
Ja sitten pari kuvaa Sissistä
Tammikuussa kävimme Kajaanissa näyttelyreissulla ja kiitos vaan taasen Tiinan äidille majoituspalvelusta, ruokapalvelusta ja saunasta. Kivaa oli Tiinan ja Miian kanssa. Siinähän se ilta meni tassukarvoja leikatessa...
Kajaanista oli tuloksena
Tintti (Miian koira) avo EH 3
Routa jun EH 4
Piika nuo ERI 2 SA
Sara avo ERI 3
Nita val ERI 2
Tän reissun jälkeen iski tauti ja seuraavan viikonlopun näyttelyt jäi käymättä mun osalta. Nartut kävi kuitenkin edustamassa itseään. Kiitos siitä Tiinalle, Jannelle ja Nooralle.
Turusta
Piika nuo ERI4
Sara avo EH
Nita val ERI 1 SA
Seuraava reissu olikin sitten puolikuntoisena Lahteen sydänultraan Vekin kanssa. Vekillä kun ei sydän ole ihan rytmissän. Sydänultrassa ei selitävää vikaa (pumppu siis ok itsessään). Ekg:ssä sitten havaittiin katkoksia ja koska sydän on jees, niin tämän aiheuttaa jokin "ulkopuolinen" tekijä. Jatkotutkimuksena pois suljettiin aluksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen häiriöt. Myöhemmin on sitten vielä pois suljettu borrelia (samassa tutkimuksessa poissuljettiin joku muukin punkkitauti ja sydänmato). Todennäköisesti kyseessä on jokin tulehduspohjainen juttu (sydänlihatulehdus). Mutta koska nämä sydämen häiriöt eivät aiheuta Vekille mitään selkeitä oireita, niin annettaan ajan taasen kulua ja katsellaan tilannetta. Keväämmällä tsekataan ekg että onko siihen muutoksia tullut suuntaan tai toiseen.
Yksi projekti tässä oli Saran sterilisaatio. Se tehtiin yhtenä perjantai-iltana. ihan kaikki ei mennyt putkeen, jos silleen lyhyesti haluaa asiasta kertoa. Pitempi kaava on se, että Sara vuoti jonkin verran normaalia enemmän leikkauksen aikana. Lisäksi tippa (jolla myös nukutusaine annosteltiin) sanoi sopimuksensa irti kesken kaiken ja sitä jouduttiin rassaamaan. Sara oli myös munasarjoistaan hyvinkin kipuherkkä ja sille jouduttiin antamaan leikkauksen aikana voimakasta kipulääkettä. Kaikesta tästä selvittiin. Kiitokset leikanneelle eläinlääkärille (joka suostui tuohon aikaan leikkaamaan, jotta pääsin avustamaan omista töistäni) ja Tiinalle joka toimi nukkumattina. Toipuminen on sujunut erittäin hyvin, kun Sara sai vaan mömmöistä päänsä selvitettyä pe ja la välisen yön aikana.
Tässä kai suurin osa viimeaikaisista tapahtumista. No sen vielä voisi mainita, että ollaan Nitan kanssa käyty rallytokoilemassa viime aikoina ja ihan hubaa on ollut...
Jossakin välissä kävin myös tsekkaamassa Saran varsin komeaksi kasvanutta poikaa Vikkeä. Tässä pari kuvaa Vikestä.
Nyt kun vauhtiin päästiin kuvien kanssa niin tässä sitten Inkastakin uusia kuvia joita vähän aikaa sitten sain. Enemmänkin kivoja kuvia olisi ollut tarjolla, mutta en osannut "pölliä" niitä minulle linkitetystä tiedostosta.
Ja sitten pari kuvaa Sissistä
Tammikuussa kävimme Kajaanissa näyttelyreissulla ja kiitos vaan taasen Tiinan äidille majoituspalvelusta, ruokapalvelusta ja saunasta. Kivaa oli Tiinan ja Miian kanssa. Siinähän se ilta meni tassukarvoja leikatessa...
Kajaanista oli tuloksena
Tintti (Miian koira) avo EH 3
Routa jun EH 4
Piika nuo ERI 2 SA
Sara avo ERI 3
Nita val ERI 2
Tän reissun jälkeen iski tauti ja seuraavan viikonlopun näyttelyt jäi käymättä mun osalta. Nartut kävi kuitenkin edustamassa itseään. Kiitos siitä Tiinalle, Jannelle ja Nooralle.
Turusta
Piika nuo ERI4
Sara avo EH
Nita val ERI 1 SA
Seuraava reissu olikin sitten puolikuntoisena Lahteen sydänultraan Vekin kanssa. Vekillä kun ei sydän ole ihan rytmissän. Sydänultrassa ei selitävää vikaa (pumppu siis ok itsessään). Ekg:ssä sitten havaittiin katkoksia ja koska sydän on jees, niin tämän aiheuttaa jokin "ulkopuolinen" tekijä. Jatkotutkimuksena pois suljettiin aluksi kilpirauhasen vajaatoiminta ja lisämunuaisen häiriöt. Myöhemmin on sitten vielä pois suljettu borrelia (samassa tutkimuksessa poissuljettiin joku muukin punkkitauti ja sydänmato). Todennäköisesti kyseessä on jokin tulehduspohjainen juttu (sydänlihatulehdus). Mutta koska nämä sydämen häiriöt eivät aiheuta Vekille mitään selkeitä oireita, niin annettaan ajan taasen kulua ja katsellaan tilannetta. Keväämmällä tsekataan ekg että onko siihen muutoksia tullut suuntaan tai toiseen.
Yksi projekti tässä oli Saran sterilisaatio. Se tehtiin yhtenä perjantai-iltana. ihan kaikki ei mennyt putkeen, jos silleen lyhyesti haluaa asiasta kertoa. Pitempi kaava on se, että Sara vuoti jonkin verran normaalia enemmän leikkauksen aikana. Lisäksi tippa (jolla myös nukutusaine annosteltiin) sanoi sopimuksensa irti kesken kaiken ja sitä jouduttiin rassaamaan. Sara oli myös munasarjoistaan hyvinkin kipuherkkä ja sille jouduttiin antamaan leikkauksen aikana voimakasta kipulääkettä. Kaikesta tästä selvittiin. Kiitokset leikanneelle eläinlääkärille (joka suostui tuohon aikaan leikkaamaan, jotta pääsin avustamaan omista töistäni) ja Tiinalle joka toimi nukkumattina. Toipuminen on sujunut erittäin hyvin, kun Sara sai vaan mömmöistä päänsä selvitettyä pe ja la välisen yön aikana.
Tässä kai suurin osa viimeaikaisista tapahtumista. No sen vielä voisi mainita, että ollaan Nitan kanssa käyty rallytokoilemassa viime aikoina ja ihan hubaa on ollut...
sunnuntai 16. joulukuuta 2012
Doorikset matkailee
En enää muistanutkaan kuinka kivaa on ajella itekseen autolla pitempää matkaa. Siis oikeasti kivaa. Mikäs siinä popitellessa ja fiilistellessä. Reissuja kun taas piisailee. Itekseen tosin ajelin vain Routaa hakemaan, mutta eipä se muukaan matkailu kärsimystä ollut, kun oli hyvää seuraa.
Suurin syy kaikelle hässäkälle on se että päätimme lähteä katsomaan "isoa näyttelyä" Helsinkiin. Sinne tuli sitten ilmoiteltua erinäisiä koiria. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin käsikirjoituksessa, auto jolla piti lähteä liikkeelle kävi hieman epäluotettavaksi. Päädyimme sitten huomattavasti pienempään kuljetuskalustoon, joka aihautti tietysti pientä uudelleen järjestelyä. Onneksi on sitten ihmisiä, joita kiinnostaa kulettaa toisten koiria (ja puunata niitä, mikä on mielestäni jo tosi outoa..), että kiitos vaan avusta Saana.
Niinpä sitten päivä ennen suurta matkaa kului näyttelyyn lähteviä Dooriksia kuljetellessa. Nita kaupunkiin, jotta pääsi junailemaan Saanan ja komean miesseuralaisen kanssa kohti Helsinkiä. Sen jälkeen Miian kanssa Roudan vaihto viikko. Puolimatkassa kohdattiin minun huippunavikoinnin tuloksena. Jouduin kyllä loppumatkan ottamaan hieman reippaammin ja suorittamaan pari ohitusta, mutta viiden minuutin tarkkudella oltiin molemmat sovitussa paikassa. Siinä sitten nautimme erittäin runsaat hamppariateriat Shellin tyyliin ja lähdimme sitten taas vastakkaisiin suuntiin ja n. 125 km kotiin.
Muutama tunti unta ja keräilemään loppuja Dooriksia pitkin aamuyötä kyytiin ja nokka kohti Helsinkiä.
Aamulla tietenkin sekin auto jolla piti lähteä alkoi temppuilemaan. Kierrokset eivät nousseet kuin kolmeen tonniin. Pienen kyläkierroksen ja auton sammuttamisen jälkeen alkoi kone kiertämään. Jarruissakin oli jotain pientä sanomista ja niitä onkin sitten laiteltu tässä, mutta koska autoblogista ei kuitenkaan oli kyse, niin ei tämän enenpää sitten tässä...
Pienen alkukankeuden jälkeen matka kuitenkin sujui ihan ok. Perillä sitten oli vähän ruuhkaa parkkihallissa, mutta siitäkin selvittiin pienellä kävelyreisulla, jonka aikana skykennelboxin pyörä irtosi, mikä hieman hankaloitti matkan tekoa, mutta ainahan sitä jotain sattuu. Mutta eiköhän tässä osteta jotain järeämpää kuljetuskalustoa häkeille, kun keritään.
Näyttelypäivä meni kivasti muuten ja paljon katsottavaa oli. Kiva oli nähdä myös paljon tuttuja. Routa oli pentuluokassa ja sai ihan kivan arvostelun, vaikka hiukan olisi leikityttänyt siskolikan kanssa. Piika oli tärpeillään ja takapäästään jumissa ja liikkui melko lyhyellä taka-askeleella. Piikalle tällä kertaa H. Sara yllätti ja sai tälläkertaa ERIn. Nitalle EH.
Päivästä muotoutui melko pitkä, mutta kivastihan se meni hyvässä seurassa! Routa jäikin sitten viikoksi hoitoon ja palailee tänään kotiinsa.
Suurin syy kaikelle hässäkälle on se että päätimme lähteä katsomaan "isoa näyttelyä" Helsinkiin. Sinne tuli sitten ilmoiteltua erinäisiä koiria. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin käsikirjoituksessa, auto jolla piti lähteä liikkeelle kävi hieman epäluotettavaksi. Päädyimme sitten huomattavasti pienempään kuljetuskalustoon, joka aihautti tietysti pientä uudelleen järjestelyä. Onneksi on sitten ihmisiä, joita kiinnostaa kulettaa toisten koiria (ja puunata niitä, mikä on mielestäni jo tosi outoa..), että kiitos vaan avusta Saana.
Niinpä sitten päivä ennen suurta matkaa kului näyttelyyn lähteviä Dooriksia kuljetellessa. Nita kaupunkiin, jotta pääsi junailemaan Saanan ja komean miesseuralaisen kanssa kohti Helsinkiä. Sen jälkeen Miian kanssa Roudan vaihto viikko. Puolimatkassa kohdattiin minun huippunavikoinnin tuloksena. Jouduin kyllä loppumatkan ottamaan hieman reippaammin ja suorittamaan pari ohitusta, mutta viiden minuutin tarkkudella oltiin molemmat sovitussa paikassa. Siinä sitten nautimme erittäin runsaat hamppariateriat Shellin tyyliin ja lähdimme sitten taas vastakkaisiin suuntiin ja n. 125 km kotiin.
Muutama tunti unta ja keräilemään loppuja Dooriksia pitkin aamuyötä kyytiin ja nokka kohti Helsinkiä.
Aamulla tietenkin sekin auto jolla piti lähteä alkoi temppuilemaan. Kierrokset eivät nousseet kuin kolmeen tonniin. Pienen kyläkierroksen ja auton sammuttamisen jälkeen alkoi kone kiertämään. Jarruissakin oli jotain pientä sanomista ja niitä onkin sitten laiteltu tässä, mutta koska autoblogista ei kuitenkaan oli kyse, niin ei tämän enenpää sitten tässä...
Pienen alkukankeuden jälkeen matka kuitenkin sujui ihan ok. Perillä sitten oli vähän ruuhkaa parkkihallissa, mutta siitäkin selvittiin pienellä kävelyreisulla, jonka aikana skykennelboxin pyörä irtosi, mikä hieman hankaloitti matkan tekoa, mutta ainahan sitä jotain sattuu. Mutta eiköhän tässä osteta jotain järeämpää kuljetuskalustoa häkeille, kun keritään.
Näyttelypäivä meni kivasti muuten ja paljon katsottavaa oli. Kiva oli nähdä myös paljon tuttuja. Routa oli pentuluokassa ja sai ihan kivan arvostelun, vaikka hiukan olisi leikityttänyt siskolikan kanssa. Piika oli tärpeillään ja takapäästään jumissa ja liikkui melko lyhyellä taka-askeleella. Piikalle tällä kertaa H. Sara yllätti ja sai tälläkertaa ERIn. Nitalle EH.
Päivästä muotoutui melko pitkä, mutta kivastihan se meni hyvässä seurassa! Routa jäikin sitten viikoksi hoitoon ja palailee tänään kotiinsa.
perjantai 26. lokakuuta 2012
Näin se elämä etenee
Roki (Kivinen Tie) kävi omistajansa kanssa taasen tokokokeessa ja nyt he nappasivat ykköstuloksen alokasluokasta. Onnea siitä!
Piikan kanssa kävimme mh-luonnekuvauksessa ja hienosti Tiina ja Piika sen suorittivat (siis ennenkaikkea Tiina...jolla oli vähän flunssa)
Roudalle olisi tähän tietoon uusi koti löytynyt toisen borstun kaverina. Routa vielä muutaman viikon asustelee tässä luonani, kunnes uudella omistajalla on vähän lomaa, että on sitten aikaa tutustua paremmin koiran kanssa puolin ja toisin.
Sitten kävimme myös Anjalassa ottamassa luustokuvia nuorisosta. Piikasta lähti viralliset kuvat kennelliittoon ja ihan ok lausunto pitäisi olla tulossa. Routa ja sen sisko Sissi (Katujen Kuningatar) välikuvattiin (lonkat, kyynäret, olat, selkä) ja kumpikin näytti luuston puolesta varsin terveeltä. Täten sijoitan Roudan sinne uuteen kotiinsa(kin), koska ainakin luuston puolesta se vaikuttaisi terveeltä.
Vekillä oli samalla fysioterapeutti, kun jotain jumitusta on ilmennyt kaukokäskyjen s-m ja s-i vaihdoissa. Käsittelyn jälkeen Veki on varsin tyytyväisenä venytellyt itseään ja näyttäisi huomattavasti letkeämmältä liikkeissään, vaikkakaan mitään kovin pahoja jumeja sillä ei ollut. Kun nyt sitten kerta ell asemalla oltiin, niin otatin verenkuvan Vekistä, kun tuota ikääkin alkaa jo olla. Verikokeissa oli kaikki ok. Samalla kuunneltiin sydän ja siinä yllätykseksi kuului sivuääni (rytmi ei aivan kohdallaan). Mitään oireita Vekillä ei ole ollut ja lenkilläkin on jaksanut hyvin (tehdään välillä kuitenkin 10 km reippaita pyörälenkkejäkin). Joten toistaiseksi sitten vain seuraillaan tilannetta. Jos mitään oireita ei edelleenkään ole, niin uusi kuuntelu muutaman kuukauden päästä ja mietitään sen perusteella sitten jatkoa.
Mutta kiitokset taas Anjalan ell asemalle, Hannu Pajulahdelle avustajineen. Melkein koko päivähän siinä jaloissa taasen pyörittiin sekalaisen koiralauman kanssa. Kiitokset myös fysioterapeutti Mirkalle.
Piikan kanssa kävimme mh-luonnekuvauksessa ja hienosti Tiina ja Piika sen suorittivat (siis ennenkaikkea Tiina...jolla oli vähän flunssa)
Roudalle olisi tähän tietoon uusi koti löytynyt toisen borstun kaverina. Routa vielä muutaman viikon asustelee tässä luonani, kunnes uudella omistajalla on vähän lomaa, että on sitten aikaa tutustua paremmin koiran kanssa puolin ja toisin.
Sitten kävimme myös Anjalassa ottamassa luustokuvia nuorisosta. Piikasta lähti viralliset kuvat kennelliittoon ja ihan ok lausunto pitäisi olla tulossa. Routa ja sen sisko Sissi (Katujen Kuningatar) välikuvattiin (lonkat, kyynäret, olat, selkä) ja kumpikin näytti luuston puolesta varsin terveeltä. Täten sijoitan Roudan sinne uuteen kotiinsa(kin), koska ainakin luuston puolesta se vaikuttaisi terveeltä.
Vekillä oli samalla fysioterapeutti, kun jotain jumitusta on ilmennyt kaukokäskyjen s-m ja s-i vaihdoissa. Käsittelyn jälkeen Veki on varsin tyytyväisenä venytellyt itseään ja näyttäisi huomattavasti letkeämmältä liikkeissään, vaikkakaan mitään kovin pahoja jumeja sillä ei ollut. Kun nyt sitten kerta ell asemalla oltiin, niin otatin verenkuvan Vekistä, kun tuota ikääkin alkaa jo olla. Verikokeissa oli kaikki ok. Samalla kuunneltiin sydän ja siinä yllätykseksi kuului sivuääni (rytmi ei aivan kohdallaan). Mitään oireita Vekillä ei ole ollut ja lenkilläkin on jaksanut hyvin (tehdään välillä kuitenkin 10 km reippaita pyörälenkkejäkin). Joten toistaiseksi sitten vain seuraillaan tilannetta. Jos mitään oireita ei edelleenkään ole, niin uusi kuuntelu muutaman kuukauden päästä ja mietitään sen perusteella sitten jatkoa.
Mutta kiitokset taas Anjalan ell asemalle, Hannu Pajulahdelle avustajineen. Melkein koko päivähän siinä jaloissa taasen pyörittiin sekalaisen koiralauman kanssa. Kiitokset myös fysioterapeutti Mirkalle.
tiistai 9. lokakuuta 2012
Niinpä tässä on taasen pitänyt kiireitä, ettei ole blogiinkaan ehtinyt keskittyä. Tietokone sentään toimii!
Mutta viimeaikaisia tapahtumia. Roki (Vuohitallin Kivinen Tie) kävi luonetestissä Maaningalla ja olin itsekkin paikalla sen katsomassa. Testi meni aivan Rokin näköisesti ja olen todella tyytyväinen tulokseen.
Tässä tulos
Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Roki myös korkkasi kisauran yhdessä Piikan kanssa (Alice Vom Skuddenhof)
Tuloksena Rokille 138,5 p alo 3
ja Piikalle 159,5 p alo 2
Onnea molemmille tuloksista ja kohti uusia kisoja sitten vaan.
Sitten vähän harmillisempiin uutisiin. Sijoituskoirani Roudan (Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö) omistaja sairastui ja tulimme sitten yhdessä sellaiseen tulokseen, että Roudalle olisi parempi hankkia uusi koti. Tässä kun menee kuukausia ennenkuin Roudalle olisi antaa aikaa ja sittenkin on epävarmaa kuinka pajon sen kanssa pystytään puuhailemaan. Perheessä on muitakin Routaa vanhempia koiria, jotka vaativat osansa ajasta ja huomiosta, joten Routa nyt ehkä olisi liikaa tässä yhtälössä. Routa on kuitenkin vielä niin nuori, että vaatii melko paljon aikaa ja huomiota ja toimintaa.
Routa on nyt toistaiseksi minulla, niin ainakin pääsee treeneihin mukaan viikottain ja pitkille lenkeille muitten koirieni kanssa päivittäin. Ja yritän muutoinkin puuhastella sen kanssa mahdollisimman paljon.
Routa etsii siis uutta sijoituskotia, jossa sen kanssa harrastettaisiin ja sille olisi aikaa. Kotiinkaan en sitä halua jättää, koska vielä ei ole uuden koiran aika. Treenaan kuitenkin kaikkia kolmea koiraa, vaikkakin enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Vekikään kun ei vielä ole mikään eläkeläinen, vaan kova metsämies joka satunnaisesti tykkää myös älyllisestä harjoittelusta.
Routa on nyt siis noin puolivuotias ja melko kovapäinen narttu. Ottaa kuitenkin kivasti käskyjä vastaan ja toimii arjessa ihan mukavasti. Treenikentällä on melko häiriöherkkä, mutta lienee kuuluu ikään ja toisekseen minä olen sille kuitenkin melko vieras ihminen. Routa on ahne ja tekee nakin eteen melkein mitä vain. Taistelee lelusta kohtalaisesti, mutta on leikkiessä häiriöherkkä. Leikki koulutusmielessä vaatii harjoitusta rauhallisissa oloissa.
Mutta viimeaikaisia tapahtumia. Roki (Vuohitallin Kivinen Tie) kävi luonetestissä Maaningalla ja olin itsekkin paikalla sen katsomassa. Testi meni aivan Rokin näköisesti ja olen todella tyytyväinen tulokseen.
Tässä tulos
Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma
Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
Roki myös korkkasi kisauran yhdessä Piikan kanssa (Alice Vom Skuddenhof)
Tuloksena Rokille 138,5 p alo 3
ja Piikalle 159,5 p alo 2
Onnea molemmille tuloksista ja kohti uusia kisoja sitten vaan.
Sitten vähän harmillisempiin uutisiin. Sijoituskoirani Roudan (Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö) omistaja sairastui ja tulimme sitten yhdessä sellaiseen tulokseen, että Roudalle olisi parempi hankkia uusi koti. Tässä kun menee kuukausia ennenkuin Roudalle olisi antaa aikaa ja sittenkin on epävarmaa kuinka pajon sen kanssa pystytään puuhailemaan. Perheessä on muitakin Routaa vanhempia koiria, jotka vaativat osansa ajasta ja huomiosta, joten Routa nyt ehkä olisi liikaa tässä yhtälössä. Routa on kuitenkin vielä niin nuori, että vaatii melko paljon aikaa ja huomiota ja toimintaa.
Routa on nyt toistaiseksi minulla, niin ainakin pääsee treeneihin mukaan viikottain ja pitkille lenkeille muitten koirieni kanssa päivittäin. Ja yritän muutoinkin puuhastella sen kanssa mahdollisimman paljon.
Routa etsii siis uutta sijoituskotia, jossa sen kanssa harrastettaisiin ja sille olisi aikaa. Kotiinkaan en sitä halua jättää, koska vielä ei ole uuden koiran aika. Treenaan kuitenkin kaikkia kolmea koiraa, vaikkakin enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Vekikään kun ei vielä ole mikään eläkeläinen, vaan kova metsämies joka satunnaisesti tykkää myös älyllisestä harjoittelusta.
Routa on nyt siis noin puolivuotias ja melko kovapäinen narttu. Ottaa kuitenkin kivasti käskyjä vastaan ja toimii arjessa ihan mukavasti. Treenikentällä on melko häiriöherkkä, mutta lienee kuuluu ikään ja toisekseen minä olen sille kuitenkin melko vieras ihminen. Routa on ahne ja tekee nakin eteen melkein mitä vain. Taistelee lelusta kohtalaisesti, mutta on leikkiessä häiriöherkkä. Leikki koulutusmielessä vaatii harjoitusta rauhallisissa oloissa.
sunnuntai 9. syyskuuta 2012
Kotkan tienoon reissu
Elokuun puolenvälin tiennoilla majailimme muutaman päivän Kotkan seudulla Wilman kanssa (ja tietysti sekalainen lauma koiria oli mukana).
Kiitokset Tellulle vieraanvaraisuudesta! Kyllä me taas tässä syksyn aikana tullaan ; )
Tässä reissu kuvin.
Kiitokset Tellulle vieraanvaraisuudesta! Kyllä me taas tässä syksyn aikana tullaan ; )
Tässä reissu kuvin.
 |
| Jaden lapsia (joita on siis viisi kaikkiaan 2 u + 3 n) |
 |
| Jade emä rentoutumassa metsässä |
 |
| Osa porukasta osui samaan kuvaan lenkkeillessä |
 |
| Nita ja Sara löysivät uimapaikan pellonreunasta... |
 |
| Metsässä oli yllättävän vähän vettä ja juomapaikat hiukan ruuhkautuivat. |
 |
| Routa kertoo hurjia teinipissis juttuja Bellalle joka ei ihan kaikkea jaksaisi kuunnella |
 |
| Nitalla oli hauskaa, niinkuin aina |
 |
| Saralla oli selvästi jotain syvällistä mielessä |
 |
| Pidettiin välillä taukoa patikoinnissa ja mitäpä teki ihmisteinivahvistus? Tonki nettiä kännykällä... |
 |
| Tellun joukot ottaa ohjeita vastaan. |
 |
| Moona ja edessä keppi joka oli koko lenkin mukana |
 |
| Teinien leikkihetki |
 |
| Montako bc:tä kuvassa? |
 |
| Bellan älykkyys hehkeimmillään |
 |
| Moona ja Moonan aarre. Bella taustalla. |
 |
| Veki meni auton konttiin päikkäreille lenkin jälkeen |
 |
| Yritimme ottaa Roudasta seisomiskuvaa |
 |
| Loppujen lopuksi pitkät neuvottelutkaan, eivät tuottaneet haluttua tulosta.. |
 |
| Tässä päivän paras... Palaamme asiaan vuoden-kahden päästä |
 |
| Ai mustako oli puhe? |
lauantai 8. syyskuuta 2012
Kuvia Inkan vierailulta
Kone auttavasti toimii taasen, tai lähinnä netti...
Yritän saada tänne kuvia kesältä, kun Inka kävi treffaamassa Routaa ja Saraa meillä.
Yritän saada tänne kuvia kesältä, kun Inka kävi treffaamassa Routaa ja Saraa meillä.
 |
| Inkalla on yhtä suuri kieli kuin emällään... |
 |
| Routa todistettavasti oli hetken paikallaan. |
 |
| Inka |
 |
| Roudan ja Inkan hurvittelua |
 |
| Roudan jolkotusta |
 |
| Saija apureineen paimeneen lähdössä : ) |
 |
| Roudan ja Inkan kohtaaminen |
 |
| Pennut rallattelee |
 |
| Sara ja tytöt |
 |
| Karvaton Sara sulautui loistavasti joukkoon |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)