Doorikset matkailee

En enää muistanutkaan kuinka kivaa on ajella itekseen autolla pitempää matkaa. Siis oikeasti kivaa. Mikäs siinä popitellessa ja fiilistellessä. Reissuja kun taas piisailee. Itekseen tosin ajelin vain Routaa hakemaan, mutta eipä se muukaan matkailu kärsimystä ollut, kun oli hyvää seuraa.

Suurin syy kaikelle hässäkälle on se että päätimme lähteä katsomaan "isoa näyttelyä" Helsinkiin. Sinne tuli sitten ilmoiteltua erinäisiä koiria. Kaikki ei tietenkään mene niinkuin käsikirjoituksessa, auto jolla piti lähteä liikkeelle kävi hieman epäluotettavaksi. Päädyimme sitten huomattavasti pienempään kuljetuskalustoon, joka aihautti tietysti pientä uudelleen järjestelyä. Onneksi on sitten ihmisiä, joita kiinnostaa kulettaa toisten koiria (ja puunata niitä, mikä on mielestäni jo tosi outoa..), että kiitos vaan avusta Saana.

Niinpä sitten päivä ennen suurta matkaa kului näyttelyyn lähteviä Dooriksia kuljetellessa. Nita kaupunkiin, jotta pääsi junailemaan Saanan ja komean miesseuralaisen kanssa kohti Helsinkiä. Sen jälkeen Miian kanssa Roudan vaihto viikko. Puolimatkassa kohdattiin minun huippunavikoinnin tuloksena. Jouduin kyllä loppumatkan ottamaan hieman reippaammin ja suorittamaan pari ohitusta, mutta viiden minuutin tarkkudella oltiin molemmat sovitussa paikassa. Siinä sitten nautimme erittäin runsaat hamppariateriat Shellin tyyliin ja lähdimme sitten taas vastakkaisiin suuntiin ja n. 125 km kotiin.

Muutama tunti unta ja keräilemään loppuja Dooriksia pitkin aamuyötä kyytiin ja nokka kohti Helsinkiä.

Aamulla tietenkin sekin auto jolla piti lähteä alkoi temppuilemaan. Kierrokset eivät nousseet kuin kolmeen tonniin. Pienen kyläkierroksen ja auton sammuttamisen jälkeen alkoi kone kiertämään. Jarruissakin oli jotain pientä sanomista ja niitä onkin sitten laiteltu tässä, mutta koska autoblogista ei kuitenkaan oli kyse, niin ei tämän enenpää sitten tässä...

Pienen alkukankeuden jälkeen matka kuitenkin sujui ihan ok. Perillä sitten oli vähän ruuhkaa parkkihallissa, mutta siitäkin selvittiin pienellä kävelyreisulla, jonka aikana skykennelboxin pyörä irtosi, mikä hieman hankaloitti matkan tekoa, mutta ainahan sitä jotain sattuu. Mutta eiköhän tässä osteta jotain järeämpää kuljetuskalustoa häkeille, kun keritään.

Näyttelypäivä meni kivasti muuten ja paljon katsottavaa oli. Kiva oli nähdä myös paljon tuttuja. Routa oli pentuluokassa ja sai ihan kivan arvostelun, vaikka hiukan olisi leikityttänyt siskolikan kanssa. Piika oli tärpeillään ja takapäästään jumissa ja liikkui melko lyhyellä taka-askeleella. Piikalle tällä kertaa H. Sara yllätti ja sai tälläkertaa ERIn. Nitalle EH.

Päivästä muotoutui melko pitkä, mutta kivastihan se meni hyvässä seurassa! Routa jäikin sitten viikoksi hoitoon ja palailee tänään kotiinsa.

Näin se elämä etenee

Roki (Kivinen Tie) kävi omistajansa kanssa taasen tokokokeessa ja nyt he nappasivat ykköstuloksen alokasluokasta. Onnea siitä!

Piikan kanssa kävimme mh-luonnekuvauksessa ja hienosti Tiina ja Piika sen suorittivat (siis ennenkaikkea Tiina...jolla oli vähän flunssa)

Roudalle olisi tähän tietoon uusi koti löytynyt toisen borstun kaverina. Routa vielä muutaman viikon asustelee tässä luonani, kunnes uudella omistajalla on vähän lomaa, että on sitten aikaa tutustua paremmin koiran kanssa puolin ja toisin.

Sitten kävimme myös Anjalassa ottamassa luustokuvia nuorisosta. Piikasta lähti viralliset kuvat kennelliittoon ja ihan ok lausunto pitäisi olla tulossa. Routa ja sen sisko Sissi (Katujen Kuningatar) välikuvattiin (lonkat, kyynäret, olat, selkä) ja kumpikin näytti luuston puolesta varsin terveeltä. Täten sijoitan Roudan sinne uuteen kotiinsa(kin), koska ainakin luuston puolesta se vaikuttaisi terveeltä.

Vekillä oli samalla fysioterapeutti, kun jotain jumitusta on ilmennyt kaukokäskyjen s-m ja s-i  vaihdoissa. Käsittelyn jälkeen Veki on varsin tyytyväisenä venytellyt itseään ja näyttäisi huomattavasti letkeämmältä liikkeissään, vaikkakaan mitään kovin pahoja jumeja sillä ei ollut. Kun nyt sitten kerta ell asemalla oltiin, niin otatin verenkuvan Vekistä, kun tuota ikääkin alkaa jo olla. Verikokeissa oli kaikki ok. Samalla kuunneltiin sydän ja siinä yllätykseksi kuului sivuääni (rytmi ei aivan kohdallaan). Mitään oireita Vekillä ei ole ollut ja lenkilläkin on jaksanut hyvin (tehdään välillä kuitenkin 10 km reippaita pyörälenkkejäkin). Joten toistaiseksi sitten vain seuraillaan tilannetta. Jos mitään oireita ei edelleenkään ole, niin uusi kuuntelu muutaman kuukauden päästä ja mietitään sen perusteella sitten jatkoa.

Mutta kiitokset taas Anjalan ell asemalle, Hannu Pajulahdelle avustajineen. Melkein koko päivähän siinä jaloissa taasen pyörittiin sekalaisen koiralauman kanssa. Kiitokset myös fysioterapeutti Mirkalle.

Niinpä tässä on taasen pitänyt kiireitä, ettei ole blogiinkaan ehtinyt keskittyä. Tietokone sentään toimii!

Mutta viimeaikaisia tapahtumia. Roki (Vuohitallin Kivinen Tie) kävi luonetestissä Maaningalla ja olin itsekkin paikalla sen katsomassa. Testi meni aivan Rokin näköisesti ja olen todella tyytyväinen tulokseen.

Tässä tulos

Luonnetesti +170 pistettä, laukausvarma

Toimintakyky: +1 Kohtuullinen
Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 Pieni
Taisteluhalu: +2 Kohtuullinen
Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton
Temperamentti: +3 Vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma

Roki myös korkkasi kisauran yhdessä Piikan kanssa (Alice Vom Skuddenhof)

Tuloksena Rokille 138,5 p alo 3

ja Piikalle 159,5 p alo 2

Onnea molemmille tuloksista ja kohti uusia kisoja sitten vaan.

Sitten vähän harmillisempiin uutisiin. Sijoituskoirani Roudan (Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö) omistaja sairastui ja tulimme sitten yhdessä sellaiseen tulokseen, että Roudalle olisi parempi hankkia uusi koti. Tässä kun menee kuukausia ennenkuin Roudalle olisi antaa aikaa ja sittenkin on epävarmaa kuinka pajon sen kanssa pystytään puuhailemaan. Perheessä on muitakin Routaa vanhempia koiria, jotka vaativat osansa ajasta ja huomiosta, joten Routa nyt ehkä olisi liikaa tässä yhtälössä. Routa on kuitenkin vielä niin nuori, että vaatii melko paljon aikaa ja huomiota ja toimintaa.

Routa on nyt toistaiseksi minulla, niin ainakin pääsee treeneihin mukaan viikottain ja pitkille lenkeille muitten koirieni kanssa päivittäin. Ja yritän muutoinkin puuhastella sen kanssa mahdollisimman paljon.

Routa etsii siis uutta sijoituskotia, jossa sen kanssa harrastettaisiin ja sille olisi aikaa. Kotiinkaan en sitä halua jättää, koska vielä ei ole uuden koiran aika. Treenaan kuitenkin kaikkia kolmea koiraa, vaikkakin enemmän ja vähemmän tavoitteellisesti. Vekikään kun ei vielä ole mikään eläkeläinen, vaan kova metsämies joka satunnaisesti tykkää myös älyllisestä harjoittelusta.

Routa on nyt siis noin puolivuotias ja melko kovapäinen narttu. Ottaa kuitenkin kivasti käskyjä vastaan ja toimii arjessa ihan mukavasti. Treenikentällä on melko häiriöherkkä, mutta lienee kuuluu ikään ja toisekseen minä olen sille kuitenkin melko vieras ihminen. Routa on ahne ja tekee nakin eteen melkein mitä vain. Taistelee lelusta kohtalaisesti, mutta on leikkiessä häiriöherkkä. Leikki koulutusmielessä vaatii harjoitusta rauhallisissa oloissa.

Kotkan tienoon reissu

Elokuun puolenvälin tiennoilla majailimme muutaman päivän Kotkan seudulla Wilman kanssa (ja tietysti sekalainen lauma koiria oli mukana).

Kiitokset Tellulle vieraanvaraisuudesta! Kyllä me taas tässä syksyn aikana tullaan  ; )

Tässä reissu kuvin.

Jaden lapsia (joita on siis viisi kaikkiaan 2 u + 3 n)

Jade emä rentoutumassa metsässä

Osa porukasta osui samaan kuvaan lenkkeillessä

Nita ja Sara löysivät uimapaikan pellonreunasta...

Metsässä oli yllättävän vähän vettä ja juomapaikat hiukan ruuhkautuivat.

Routa kertoo hurjia teinipissis juttuja Bellalle joka ei ihan kaikkea jaksaisi kuunnella

Nitalla oli hauskaa, niinkuin aina

Saralla oli selvästi jotain syvällistä mielessä

Pidettiin välillä taukoa patikoinnissa ja mitäpä teki ihmisteinivahvistus? Tonki nettiä kännykällä...

Tellun joukot ottaa ohjeita vastaan.

Moona ja edessä keppi joka oli koko lenkin mukana

Teinien leikkihetki

Montako bc:tä kuvassa?

Bellan älykkyys hehkeimmillään

Moona ja Moonan aarre. Bella taustalla.

Veki meni auton konttiin päikkäreille lenkin jälkeen

Yritimme ottaa Roudasta seisomiskuvaa

Loppujen lopuksi pitkät neuvottelutkaan, eivät tuottaneet haluttua tulosta..

Tässä päivän paras... Palaamme asiaan vuoden-kahden päästä

Ai mustako oli puhe?

Kuvia Inkan vierailulta

Kone auttavasti toimii taasen, tai lähinnä netti...

Yritän saada tänne kuvia kesältä, kun Inka kävi treffaamassa Routaa ja Saraa meillä.

Inkalla on yhtä suuri kieli kuin emällään...

Routa todistettavasti oli hetken paikallaan.

Inka

Roudan ja Inkan hurvittelua

Roudan jolkotusta

Saija apureineen paimeneen lähdössä : )

Roudan ja Inkan kohtaaminen

Pennut rallattelee

Sara ja tytöt

Karvaton Sara sulautui loistavasti joukkoon

Niin se aika kulkee

Pennuista on kasvanut jo melkoisia mötkäleitä, ainakin niistä joita olen päässyt näkemään. Kiitettävästi kaikkien uusista kodeista on tullut kuulumisia. Ja jatkossakin niitä olisi kiva saada.

Pentujen nykyiset kutsumanimet ovat seuraavanlaiset

Tyttö Tähtien Tiellä "Jade"

Kahvilan Tuhma Tyttö  "Routa"

Satukirjan Prinsessa "Piki"

Hankotien Liftari "Muusa"

Noiduttu Nainen "Inka"

Katujen Kuningatar "Sissi"

Toinen Tie "Vikke" 

Muutamia pentuja olen päässyt näkemäänkin. Inka kävi kesällä tässä näyttäytymässä ja leikkimässä Saran ja Roudan kanssa. Routahan asustelee tässä niin lähellä, että sitä toki näkeekin aina tarvittaessa. Sissiäkin olen muutamaan kertaan päässyt näkemään ja sekin melko lähellä asustelee. Kuvia on myöskin kivasti postilaatikkoon tipahdellut pentujen uusista kodeista.

Mutta sitten siirrymme pennuista normimeininkiin...

Kaikenlaista kivaa pikku treeniä on koirien kanssa kesän mitään touhuttu ja tietysti myös lomailtu paljon. Sara vietti prinsessa lomaa toisen omistajansa luona nukkuen pää tyynyllä ja lihoten roimasti.

Saran, Nitan ja Piikan kanssa kävimme myös paimentamassa ja yllättävän kivasti kaikki toimi lampailla.

Nita myöskin kisaili agissa ohjaajansa Anskun kanssa ja pari nollaa on kakkosista kasassa.

Piika kiersi Tiinan kanssa näyttelyitä ja heillä meni ihan hienosti. Nyt on Piikan turkki olohuoneen nurkissa ja muutenkin näyttelyt hetkeksi tauolla ja muut jutut mielessä.

Roki poika sai myös toisen sertinsä cacibin kera ja siitä onnittelut Annelle!

Veki ja Nita olivat mukana myös saaristo reissulla ja ehkä joskus jotain kuvia kesälomiltakin julkaisen. Jahka saisi tämän nettiyhteyden hiukan paremmin toimimaan. En ole nimittäin ihan hetkeen päässyt oikein käsiksi blogiin. Nyttenkin se tuotti vaikeuksia ja parin netin tilttauksen jälkeen onnistuin kirjautumaan tänne ja toivottavasti ehkä vielä julkaisemaan tämän tekstin.

Talo on hiljentynyt

Viikko sitten lauantaina lähtivät uusiin koteihinsa Satukirjan Prinsessa, Hankotien Liftari ja Noiduttu Nainen. Viime perjantaina lähti matkaan Tyttö Tähtien Tiellä. Kahvilan Tuhma Tyttö, Katujen Kuningatar ja Toinen Tie jättivät meidät sitten lauantaina.

Seitsemän viikkoisina pennut painoivat...

Tyttö Tähtien Tiellä      4.8 kg
Kahvilan Tuhma Tyttö  4.6 kg
Satukirjan Prinsessa    4.8 kg
Hankotien Liftari          4.8 kg
Noiduttu Nainen           4.7 kg
Katujen Kuningatar       4.8 kg
Toinen Tie                      5.5 kg

Kovasti ovat tasaista sakkia, mitä nyt poika vähän isompi (lihavampi).

Pari päivää ennen luovutusta Pennut kävivät silmäpeilauksessa ja kaikilla olivat silmät ok. Samalla kävivät silmiä näyttämässä Nita ( jolla ikä kuulemma näkyy jo silmissä, mutta siis aivan ok), Sara (jolla kaikki ok),  Roki ( Vuohitallin Kivinen Tie kaikki ok) ja Piika (jolla jotain pisteitä silmässä, tarkempaa arvailua Piikan omassa blogissa, mutta siis ok silläkin silmät)

Melkosta säpinää oli ell yhdentoista koiran kanssa. Onneksi Wilma pääsi auttamaan, sekä Tiina pystyi tuomaan Saran ja Piikan toisella autolla. Piikalla kun sopivasti oli tärpit silloin. Ei ehkä farkussa 11 koiraa, joista yksi tärpeillään ja yksi nuorehko uros, olisi ollut se toimivin ratkaisu mennä paikalle.

Kiitos Wilmalle avusta kaiken kaikkiaan koko projektin aikana. Caritalle myös kiitokset viime perjantai illasta, joka olisi ollut aivan katastrofi ilman sinun ja Wilman apua.

Pennut 7 vk -kuvissa

Pennut ovat nyt luovutusikäisiä ja ne vähitellen alkavat liftailemaan omiin koteihinsa. Tässä V. Satukirjan Prinsessa

Tiina kävi vielä kerran kuvaamassa koko katraan 7 viikon iässä. Kaikki kuvat löytyvät täältä.

Vuohitallin Tyttö Tähtien Tiellä

Vuohitallin Kahvilan Tuhma Tyttö

Vuohitallin Satukirjan Prinsessa

Vuohitallin Hankotien Liftari

Vuohitallin Noiduttu Nainen

Vuohitallin Katujen Kuningatar

Vuohitallin Toinen Tie

Joitakuita kuvia pönötyskuvien väliltäkin.

V. Tyttö Tähtien Tiellä ja hänen mielipiteensä kuvauksista.

V. Kahvilan Tuhma Tyttö 

V. Satukirjan Prinsessa

V. Hankotien Liftaria vain leikitytti

V. Noiduttu Nainen yritti katseellaan taas tuhota muistikortin.

V. Katujen Kuningatar keskittyi johonkin ihan muuhun

V. Toinen Tie oli työnimensä mukaisesti vilkas