Ensin odotettiin että onnistuuko astutus. Onnistuihan se. Älyttömästi kiitoksia Miralle homman hoitamisesta ja Saran hoidosta niitten päivien aikana, mitä se luonasi asusteli. Seuraava odotuksen aihe oli että kolme viikkoa tulisi täyteen, jotta kohtu olisi tunnusteltavissa mahdollisen tiineyden suhtee. Ja tiinehän se oli. Kolme "mykyä" löysin. Toisesta kohdunsarvesta yhden ja toisesta kaksi. Sara ei oikein tykänny tunnustelusta, joten tuumasin, että tämä tieto riittäköön. Viikon päästä olisi ultra ja se sitten kertokoon lisää. Jossain välissä kolmannen viikon vaiheilla Saralla oli ruskehtavaa vuotoa hieman, mikä on normaalia, kun alkiot kiinnittyvät. Mutta pari sitkeää pitkulaista tummanruskeaa limaklönttiäkin tuli, joten pelkäsin jo että pennut tulevat kesken. Kuitenkin ultrassa (vrk 26/27) löytyi aivan sama tulos kuin tunnustelussa viikkoa aikaismmin (samoilta kohdilta), joten kolme uutta tulokasta oli odotettavissa siihen menneessä.
Ultran jälkeen Sara alkoi turpoamaan epäilyttävän nopeasti, joten pientä epäilystä oli siitä, että pentuja voisi olla enemmänkin. Toisaalta ajattelin, että Sara ei ole ensikertalainen, kuten lähemmissä tutkimuksissani olevat muut nartut ovat olleet ja siksi ehkä leviää nopeammin. Kavereille jo puhelinkin, että oottelen että pennut alkaa liikkumaan ja jos on selkeästi enemmän kuin kolme pentua liikkeiden perusteella, niin sitten röntgeniin. Narttu levisi ja levisi kuitenkaan lihoamatta juurikaan ja painoakin alkoi kertyä, niin epäilykset enemmästä kuin kolmesta pennusta alkoi tuntumaan aika varmoilta. Jo viidennellä viikolla Sara alkoi himmailla lenkeillä (siis verraten normaaliin tuntikausien päättömään menoon) ja umpihangessa se ei hirveästi jaksanut rämpiä. Juuri silloin sattui lunta pyryttämään reilusti ja kaikki lenkkipolut umpeutui. Paljonhan sitä jo silloin tuli tehtyä kahta eri lenkkiä. Tunnin kevyempi reitti Saralle yksinään ja sitten reippampi tunnin tai kahden tunnin lenkki Vekille ja Nitalle.
Kun vuorokausia oli suunnilleen 45 takana ja liikkeitä alkoi hiljalleen tuntua, aloin epäillä neljää pentua. Muutaman päivän päästä liikkeiken voimistuessa, en pitänyt viittäkään mahdottomana asiana. Totesin, että ehkä oman mielenkiinnon vuoksi varaan sen röntgenin. Sinne sitten mentiin vuorokaudella 53 ekasta astumisesta. Astumiset oli peräkkäisinä päivinä, joten sillä nyt ei tässä yhteydessä ollut niin merkitystä. Kuinka ollakkaan aamulenkillä ei kakka irronnut millään, kun suolenhan olisi hyvä olla melko tyhjä jotta kohdun saa kunnolla läpivalistua. Muutenkin pari päivää oli ollut merkkejä lievästä ummetuksesta. No Suolessa oli ihan kiitettävästi tavaraa ja lisäksi kuva ylivalottui aika vaaleaksi. Otettiin toinen kuva toisesta kylestä. Tuloksena vielä vaaleampi kuva... No siitä ekasta kuvasta ell arvio oli 6 pentua.
Muuten niin yhteistyöhaluinen narttu ei tässä pentujen lukumäärä asiassa ole ollu yhteistyöhaluinen. Edelleenkään mulla ei ole mitään arvioita heittää pentujen määrästä. Paljon pennut liikkuu, mutta olen luopunut ajatuksesta selvittää pentujen lukumäärää liikkeiden perusteella, vaikka yleensä siitä on pystynyt jonkinlaisen arvion heittämään.
Ja sittten vielä se, että Minja aikoinaan synnytti vrk 58. Nita 59. Tuittu jonka synnytyksessä olin mukana myöskin vrk 59. Saralla ei ole vielä edes lämmöt laskeneet ja nyt on vrk 62. No erona tietty se ettei se ole ensikertalainen, niinkuin nämä muut ovat olleet. Muutenhan pentuja on suunnilleen sama määrä röntgenen perusteella. Nitalla oli 5, Tuitulla 6 ja Minjalla 7.
Mutta mieluusti olisin ottanut nuo pennut pihalle jo vrk 58. Nimittäin päivä päivältä Saran olo on käynyt tukalammaksi. Hyvää asentoa ei tahdo löytyä millään, syömään se pystyy max 2 dl kerrallaan. Kävelyllä ei juuri enää käydä. Auringonpaisteella köpötellään kilsa tai puoltoista.
Tässä sitten vaan odotellaan edelleen, että mitä Sarasta ja Pennusta saadaan aikaiseksi. Todennäköisesti mustavalkoisia pieniä bc:n alkuja, mutta muutoin...
Pari kuvaa Pennusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti