16.3 syntyi 6 Lumikkia ja Knääpiö

Odottavan aika on pitkä, etenkin yöllä. Se mikä on käsittämätöntä, niin miten tässä metelissä pystyy nukkumaan, vaikka niin kehoitinkin tekemään vielä tässä vaiheessa. Desibelit ovat kovat, kun Sara petailee pesäänsä mieleisekseen. Pari tuntia on vähän väliä sanomalehteä silputtu ja lakanoita laitettu ojennukseen. Sen pari tuntia Wilma on vetänyt sikeitä, tosin on se pari kertaa heräillyt. Mutta siis tämän kirjoituksen oli tarkoitus lienee käsitellä Saran synnytystä, eikä Wilman unenlahjoja... Kello on nyt vartin yli kaksi yöllä ja Sarakin nukkuu tällä hetkellä.

Neljän aikaan Wilmakin sitten taasen heräili ja tunti siinä valvottiin yhdessä. Ajattelin sitten että kun Wilma valvoo, niin minä nukun. Helpommin sanottu kuin tehty. Varsin kun Sara alko petailee aika raivokkaasti. No ehkä pari kertaa siinä torkahdin, mutta nukkumisesta ei juuri voida puhua.

7.10 Sara alkoi ponnistamaan. Pikku hiljaa ponnistukset laantui ja kerkesin siinä miettiä, että aika hyvä aika sinällään synnyttää, että ell asemat aukeaa juuri. Odotin sunnilleen 8.15 saakka ja kun poltot vaan heikeni lähdin kävelyttämään Saraa. Se ei juuri auttanut, niin kokeilin sormella pyörittää emättimen kattoa, mutta siitäkään ei tullut kuin yksi todella heikko poltto ja se oli siinä. Totesin samalla että synnytyskanava on todella löysä, mutta että lähietäisyydellä ainakaan ei ole pentua tulossa. Soitin eläinlääkärille ennen yhdeksää, että meiltä loppu poltot kesken. Lähdimme Laukaaseen eläinlääkärin luona käymään ja siellä eläinlääkäri totesi saman, että synnytyskanava on auki ja että pentuja ei ole tuloillaan. Ja toki senkin, että Sara oli oikeasti niin laaja että kohtu oli varmasti aika äärimmillään, eikä kykene supisumaan kunnolla. Sara sai oksitosiinia ja kalkkia ja minä kotiin sitten mukaan oksitosiinia ja ohjeet miten toimia. Kotona piikitin lisää oksotosiinia ja synnytys lähti kuin lähtikin käyntiin. Toki siinä välissä ehdin soittaa miltei kaikki Jyväskylän klinikat läpi ja kysella niiden tilanteen, että voivatko ottaa tarvittaessa keisaroinnin ohjelmaansa. Tosi kiirettä oli kaikkialla, mutta onneksi synnytys siis lähti käyntiin.

Pentuja tuli sitten tähän malliin...


1. narttu
 klo 10:55
 paino 357g

2. narttu
klo 12:10
paino 433g

3. narttu
klo 13:15
paino 383g

4. narttu
klo 14:25
paino 412g

Tässä vaiheessa kaverini Tiina laittoi viestiä takas, että sieltä taitaa tulla 6 Lumikkia ja Kääpiö. Tälle on kyllä jälkeenpäin hieman naurettu. Tosin Kääpiö muokkautui lopulta Knääpiöksi, kun ei tuota viimeistä oikein Kääpiöksi kehtaa kutsua. Tosin urokselle oli muitakin ajatuksia työnimestä, mutta päädyin sitten että ehkä nyt ei kuitenkaan...

5. narttu
klo 16:30
paino 327g

Vaikka tässä välissä ei sitten pitkään mennytkään, niin ehdin piikittää oksitosiinia noin klo 17.30 ennen kutos pentua, koska Saran supistukset alkoivat samanlailla hiipua, kuin aamulla. Pistoksen jälkeen saatiin hyvät poltot ja pentu syntyikin helposti.

6. narttu
klo 17:45
paino 414g

Mutta kutosen jälkeen tuli hiljasta, vaikka mahassa selvästi oli vielä pentu ja iso sellainen. Joskus klo 19.15 piikitin oksitosiinia, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta, eikä sillä, että juostiin pitkin pihoja. Joskus kasilta piikitin vielä kerran, mutta juurikaan sillä ei ollut vaikutusta. Siinä samalla olin yhteydessä päivystävään eläinlääkäriin ja sovittiin että vien Saran leikattavaksi päivystykseen. Kuinka ollakkaan päivystys oli Karstulassa. Tiina lupautui kuskiksi, kun itse en ollut oikein halukas enää auton rattiin, kun oli tuota valmomista takana ja jos leikata pitäisi, niin tuskin nukkumista ennen aamua tarvitsi suunnitella.

Ajelimme Karstulaan ja olimme siellä joskus kymmenen jälkeen. Sara meni siitä sitten röntgeniin varmistukseen että pentu on sisässä. Tietenkään sitä ei selvästi tuntunut siinä vaiheessa ja aloin jo epäillä itseäni. No olihan se pentu siellä kyydissä ja suhteellisen syvällä. Ruvettiin suunnittelemaan leikkausta ja pyysin kohdunpoistoa samalla, kun Sara on joka tapauksessa tarkoitus steriloida näiden pentujen jälkeen. Ko paikassa ei kuulemma tehdä keisarointien yhteydessä kohdunpoistoja (paitsi vialliset tai tulehtuneet kohdut) koska kohdun stumppien vuotamisvaara on kuulemma paljon suurempi tässä tapauksessa. Pentujen imeminen vaikuttaa asiaan.

Sara tunnusteltiin vielä emättimen kautta ja yllättäen pennut takajalat tuntuivatkin synnytyskanavan perillä. Kuvaa katsottiin uudelleen ja pentu toden totta oli niin pitkä, että sen jalat ylttivät synnytyskanavaan, vaikka syvällä kohdussa olikin. Niinpä sitten päädyttiin että eiköhän se normaaliteitse ulos oteta ja Sara sai taasen oksitosiinia ja juoksentelin sen kanssa pitkin iltaöistä Karstulaa. Jonkin ajan päästä Sara sai kuin saikin kohtuu hyviä supistuksia ja pentu tuli synnytyskanavaan. Pienellä vetoavulla se sitten luiskahti pihalle ja oli ihan ok kunnossakin.

7. uros
klo 23.10
paino 404g